Mutta kun niitä nyt kerran liputetaan niin pakkohan sitä on vähän jollain tavalla viettää omassa perheessäkin.
Meidän perheessä kun olin pieni siitä ei ole ikinä tehty mikään iso juhlapäivä.
Äidille tehtiin kortti ja poimittiin kimppu voikukkia tai valkovuokkoja. Mentiin isovanhemmille joskus kahville tai sitten oltiin ihan vaan perheen kesken mutta aika ei pysähtyyt eikä tätä päivää suunnitelut etukäteen millään tavalla. Äitiä ja isiä muistettiin muutenkin.
Nyt kun on omia lapsia niin äidilleni vien pienen kukkakimpun (ovat yleensä mökillä tähän aikaan vuodesta) jonka hän saa kun tulee kotiin, lähetän kortin tai jopa vain tekstarin. Äiti kyllä tietää miten tärkeä hän on ja on ollut tähänkin asti.
Minua eli minua äitinä vietetään ihan samalla tavalla. Lapsilta kortit tai pieni lahja (saatu yleensä jo tarhan äitienpäiväkahveilla), mieheltä suukon ja ehkä aamupalan kanssa jotain kuplivaa.
Keksitään jotain kivaa yhdessä tekemistä tai sitten ei.... Tiedän kyllä miten tärkeä olen lapsilleni ja miehelleni, ei sitä varten tarvita ertyistä päivää.
Mitään mahtipontista ohjelmaa tai lahjaa en tarvitse, olenhan jo saannut sen kun minulla on oma äiti ja saan olla äiti kahdelle lapselle, se riittää. Joissakin perheissä tämä päivä on taas juhlapäivä ja ehkä kevään sukujuhla... kukin tavllaan , eikö vain :)
Mies ja lapset ovat tällä hetkellä mökillä ja minulla on ollut pari päivää ihan vaan itselleni.
Jos rehellinen olen niin minulla on ollut tylsää!! Joskus kaipaan sitä omaa aikaa edes hetkeksi, sitten kun se tulee niin tajuaan että en halua olla yksin vaan kaipaan niitä pikku tyyppejä ympärilleni. Joskus mietin aikoja ennen lapsia mitä kaikkea saikaan aikaiseksi ja miten ihanaa oli joskus vain olla... Elämä muttuu ja nyt en kaipaakaan sitä. Jäin eilen lenkillä katsomaan leikkipuiston lapsia kun leikkivat ja nauroivat... olisin voinnut jäädä vaikka kuinka pitkäski aikaa mutta tuli vilu ja oli pakko jatkaa matkaa... Hirvea ikävä omia pikku hirviöitä. Lapsilta tarttuu niin helposti heidän iloisuus, energia ja elämän ilo että ilman sitä en enään vois olla,
Äitinä oleminen kaikissa muodoissa on vaan ihan parasta!
Ilman näitä hulluja elämäni olisi niin tylsää tai ainakin erilaista :)
Kaikki äidit ovat erilaisia. On olemassa tiukkoja äitejä jotka johtavat lapsiaan kun armejaa, on olemassa äitejä jotka eivät laita rajoja lapsille, on olemassa äitejä jotka ovat pitkään kotona lasten kanssa, leikkivät ja tekevät kaiken heidän kanssa, on olemassa äitejä jotka eivät ehkä näe lapsiaan niin usein ja on olemassa äitejä jotka eivät enää ole osa lastensa elämää... kaikilla on kuitenki yksi ja sama asia joka yhdistää heitä, he ovat jonkun äiti ja he rakastavat tai ovat joskus rakasteneet omaa lasta ja sitä rakkautta ei voita mikään! Mutta tapaukisa on monenlaisia ja on ihmisiä jotka eivät ole koskaan saaneet kokea tai muista äidin antamaa rakkautta...
Itse yritän olla äiti joka on paikalla silloin kun minua tarvitaan. Yritän olla rauhallinen (ei aina niin helppoa kun on olemattomat hermot) ja kiltti. Jos syliin haluaa niin saa tulla. Haluan olla se aikuinen mutta samalla leikin ja hassuttelen lasten kanssa mielelläni. Haluan että lapsillani on tunne että he ovat turvassa ja heillä on hyvä olla. En keksi tai kehitä turhia sääntöjä lasten elämään/ kasvatukseen. sillä niitä oikeitä sääntöja ja käytyöstapoja on olemassa niin paljon, ei elämä ole niin vakavaa! Pidän myös huolta että voin itse hyvin ja pääsen tuulettumaan aina välillä, näin jaksan taas olla hyvä äiti. Pyrin antamaan lapsilleni hyviä muistoja jolla jaksaa pitkälle läpi elämän.
Oma äitini on ollut samanlainen kun itse yritän olla (hyvää roolimallia kannattaa seurata). Muistoja riittää ja niihin on aina yhtä ihanaa palata!
Oma äitini, niin kaunis!!

Äiti on aina ollut siinä meitä varten (jopa kiipeilytelineenä) ja on edelleen :)
Ja tänä päivänä rakastettu isoäiti!
En tiedä oliko tässä tekstissäni mitään tolkkua tai punaista lankaa mutta ideana oli hehkuttaa kaikkia äitejä näin tulevan äitenpäivän johdosta!! :)
Kukaan meistä ei olisi olemassa ilman meitä äitejä, se on ihan fakta! <3
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar